Jokainen hengenveto

Teemana hengitys 

Hengitys on ennen kaikkea automaattinen fysiologinen ilmiö. Keuhkojen avaaminen sisäänhengityksellä on ensimmäinen asia mitä vastasyntynyt tekee.

Hengitys on iso osa psykofyysistä viitekehystä.

Siitä tarjotaan helposti nopeaa apua moneen ongelmaan ja saattaa helposti nostattaa vastarintaa: "ei taas niitä hengitysharjoituksia!"

Ymmärrettävästi.

Hengitys on automaattista ja luonnollinen osa arjen toimintoja. Sen kuuluukin reagoida toimintojen ja tunnetilojen mukana. Osalle meistä auttaa tieto ja toiselle kokemus -toisinaan tarvitsemme molempia. Hämmästys tai oivallus voi olla reitti uuden omaksumiseen.

Hengityksen fysiologia

Mitä hengityksestä olisi hyvä tietää?

"Hengityselimistö koostuu keuhkoista, rintakehästä sekä suun ja nenänielun alueesta." (5)  

Kun hengitämme sisään, ilma virtaa keuhkoihin. Kun hengitämme ulos, ilma kulkee keuhkoista pois. Näin kaikkein yksinkertaisimmillaan ilmaistuna.

"Keuhkojen pääasiallinen tehtävä on huolehtia hapen ja hiilidioksidin vaihdunnasta elimistön ja ulkoilman välillä." (5)

Hengityksellä on merkittävä tehtävä yhdessä sydän- ja verenkiertoelimistön kanssa kudosten hapettumisesta huolehtimisesta. Happi siirtyy keuhkorakkuloissa sisään hengitetystä ilmasta verenkiertoon. Hapettunut veri kulkee keuhkovaltimoita pitkin sydämeen ja sieltä valtimoverenkierron mukana kohde-elimien kudoksiin kuten käsien ja jalkojen lihaksiin.

Vastaavasti kudoksista siirtyy niihin kertynyttä hiilidioksidia verenkiertoon, josta se kulkeutuu laskimoverenkierron kautta sydämeen. Näin kehossa muodostunut hiilidioksidi päätyy keuhkoverenkierron kautta keuhkorakkuloihin, joista se poistuu uloshengityksellä elimistöstä.

"Hiilidioksidin kuljetuksen kautta keuhkot toimivat myös pääasiallisena happo-emästasapainon säätelijänä." (5)

Pitääkö tämä osata, jotta voi työskennellä hengityksen kanssa? EI tarvitse. Lähtökohtaisesti on tärkeää muistaa, että hengitys on luonnollista ja automaattisesti tapahtuvaa. Se virtaa ilman kontrollia.

Hengitys ja liike

Kun hengitämme, kehossamme tapahtuu automaattisesti pientä liikettä. Luonnollisessa tilassa siihen ei tarvitse vaikuttaa mitenkään, sitä ei tarvitse kontrolloida tai ohjata millään tavalla.

Mitä liikettä sinä tunnet tai havaitset kun hengität sisään tai ulos ?

Hengityksen mekaniikka perustuu paineen vaihteluun, kun "sisäänhengitettäessä kylkiluut ja rintalasta liikkuvat ylös- ja ulospäin, ja rintaontelo laajenee ilman virratessa syntyneen alipaineen vuoksi keuhkoihin." (5)

Aistitko rintalastan tai kylkiluiden liikettä?

Kylkiluut kiinnittyvät selän puolella rintarankaan ja etupuolella rintalastaan, jolloin myös nivel- ja pehmytkudostasolla saattaa tuntea jotain vastustusta hengittäessä. Myös hengitykseen liittyvät sairaudet voivat vaikuttaa hengityksen mekaniikkaan.

"Tavallinen uloshengitys tapahtuu passiivisesti kimmovoimien palauttaessa rintakehän ja keuhkot alkuperäiseen tilavuuteen. Voimakas uloshengitys vaatii aktiivista uloshengitysihasten (vatsalihakset, ulommat kylkivälilihakset) toimintaa." (5)

Tiedätkö, mitä kutsutaan meidän tärkeimmäksi hengityslihakseksi?

"Tärkein sisäänhengityslihas on pallea, mutta myös sisemmät kylkivälilihakset aktivoituvat sisäänhengityksen aikana. Supistuessaan pallea vetäytyy alaspäin. Tämä kasvattaa rintaontelon tilavuutta. Keuhkojen kimmovoimat pyrkivät supistamaan venynyttä keuhkokudosta." (5)

Pallea osallistuu aktiivisesti sisäänhengitykseen, mutta uloshengityksen loppuvaiheessa uloshengityslihasten aktivoituminen rentouttaa pallean. Pallea on lihas ja sekin voi jännittyä. Silloin sen rentoutuminen ei toteudu ja hengityksen vapaa virtaaminen vaikeutuu.

Oman kehon hengitysliikettä voi pysähtyä havainnoimaan. Huomaatko, miten sisäänhengityksen aikana liike kohoaa ylöspäin selän kautta ja uloshengityksellä laskee alas vatsan kautta? Voimme ehkä aistia jopa pientä kohottavaa, kevyttä ojentavaa liikettä sisäänhengityksellä ja miten uloshengityksellä painopiste palautuu takaisin alas kohti jalkateriä.

"Lepohengityksessä vain sisäänhengityslihakset toimivat aktiivisesti." (5)

Lopulta uloshengitystä ei tarvitse suorittaa tai väkisin tehdä. Se saa vain tapahtua. Joskus tietoinen huokaiseminen tai haukotteleminen voi houkutella uloshengitykseen ja vapauttaa hengitykselle tilaa kehossa.

Hengitys ja kokemuksellisuus

Onko minussa tilaa hengittää sisään?

Voinko antaa hengityksen virrata ulos?

Kokemusmaailma linkittyy vahvasti hengitykseen. Hengitys muuttuu ja mukautuu arjen toiminnassa, johon myös esimerkiksi aktiivisuuden taso, tunnereaktiot ja mieliala liittyvät

"Fyysisen rasituksen yhteydessä sympaattisen hermoston aktivoituminen saa hengitystiet lievästi laajenemaan, jolloin ventilaatio voi kasvaa nopeammin." (5)

Liikuntaa harrastaessa hengityksen kuuluukin mukautua rasitusta vastaavaksi. Esimerkiksi juostessa sympaattisen hermoston kuuluukin aktivoitua ja hengityksen muuttua vastaamaan tarvetta.

Sympaattisen hermoston aktivoituminen voi tapahtua myös voimakkaan tunnetilan seurauksena. Elimistö reagoi silloin pikajuoksuun valmistautumalla ja virittää hengityksen tätä vastaavaksi. Tosiasiassa voimme olla täysin paikallaan esimerkiksi koetilanteessa tai palaverissa. Hermosto ei erota, onko kyseessä sisäinen kokemus vai ulkopuolinen uhka. Se hoitaa hommansa tehokkaasti ja virittyy toimimaan.

"Suun kautta hengittäminen on hätätilan mekanismi.  Se on käytännöllinen, kun pitää saada ilma vaihtumaan hyvin nopeasti." (1)

Arjen tilanteissa työssä tai koulussa voimme virittyä nopeasti "hätätilaan", jolloin myös hengitys muuttuu. Usein tunnistamme, että hengitys on pinnallista tai sen kanssa on haasteita.

Kokemuksellisella tasolla tämä saattaa viedä meitä tekemään ja touhuamaan yhä enemmän, koska hermosto on virittänyt kehon toimimaan. Virittyminen on usein erittäin nopeaa, rauhoittuminen vie enemmän aikaa.

Kokemukseen siitä, että hätätila ei ole "todellinen", ei aina auta pelkät sanat. Itseään voi houkutella myös havainnoimaan ympäristöä eri aisteilla ja jarrutella aistimaan myös esimerkiksi alustaa kuten tuolia tai lattiaa kehon alla. Aistit antavat tietoa siitä, että ollaan tässä ja nyt. Leijona olikin vain kissanpentu ja voi huokaista helpotuksesta.

Hyperventilaatio ja epätasapainoinen hengitys

Hengityksen muuttuminen arjessa voi olla aina lievästä epätasapainosta voimakkaaseen hyperventilaatioon.

"Silloin kun hyperventilointiin ei liity elimellistä syytä, puhutaan primaarista hyperventilaatiosta, joka usein liittyy psyykkisiin kuormitustilanteisiin tai paniikkioireyhtymään yhtenä sen tyypillisistä oireista." (4)

Voimakas hyperventilaatiokohtaus voi kokemuksena se voi olla erittäin pelottavaa, huolestuttavaa tai ahdistavaa. Tunne, että saa vedettyä ilmaa keuhkoihin ja voi hengittää, on luonnollisesti meille olemassa ja elossa olemista.

Hyperventilaation tyypillisesti liittyy kokemus siitä, että ei saa happea. Todellisuudessa saamme tiheällä sisäänhengityksellä erityisesti happea sisään, mutta hiilidioksidia poistuu myös liikaa uloshengityksen aikana ja veren hiilidioksidipitoisuus laskee (respitatorinen alkaloosi). Lisäksi veren happamuus eli pH-arvo nousee ja hapen irtoaminen hemoglobiinista vaikeutuu. Ylipäätään solujen käytössä olevan hapen määrä vähenee. Koska verisuonet supistuvat paikallisesti, myös verenkierto heikkenee. 

"Useimmat hyperventilointiin liittyvät somaattiset oireet voidaan selittää hyperventilaation aiheuttaman respiratorisen alkaloosin pohjalta." (6)

Näin akuutti hyperventilaatio voi vaikuttaa biokemiallisella tasolla elimistössä ja aiheuttaa runsaasti erilaisia kehollisia oireita kuten huimausta, pistelyä ja tunnottomuutta, lihasten tärinää ja ylipäätään ahdistuksen tunnetta. 

Termi epätasapainoinen hengitys kuvaa kokonaisvaltaisemmin pitkittyneen hyperventilaatiotaipumuksen kokonaisuutta, johon liittyy muitakin kuin hengityskaasujen vaihtoon tapahtuvia ongelmia. Epätasapainoinen hengitys ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Ulospäin se voi näyttäytyä hyvin rauhalliselta ja haasteena saattaa olla yksittäiset hyvin syvät hengitykset.

Oman hengityksen tasapainoa voi tarkastella yhdessä ammattilaisen kanssa. Varsinkin jos se herättää epämukavia tuntemuksia, yhdessä toisen kanssa voi olla helpompi lähestyä oman kehon toimintaa. Hengitys on erittäin sensitiivistä ja alati muuttuvaa, eikä sitä ei koskaan voi tehdä väärin.

Hengityksen kanssa matka jatkuu myöhemmin nimenomaan epätasapainoisen hengityksen ja ylipäätään hengityksen kanssa työskentelyn näkökulmasta seuraavassa tekstissä.

Lähteet, suorat lainaukset ja insipiraatio:

1. Helsingin sanomat. 8.6.2021. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007977765.html
2. Herrala, H., Kahrola, T. & Sandström, M. 2008. Psykofyysinen ihminen.
3. Martin, M., Seppä, M., Lehtinen, P., Törö T. & Lillrank, B. 2010. Hengitys itsesäätelyn ja vuorovaikutuksen tukena. Mediapinta.
4. Piirilä, P. & Malmberg, P. 2018.Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen perusteet. Hyperventilointitaipumuksen arviointi. Duodecim.5
5. Sovijärvi, A., Salorinne, Y. ja Malmberg, P. 2018. Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen perusteet. Hengityksen fysiologia. Duodecim.
6. Sovijärvi, A., Salorinne, Y. ja Malmberg, P. 2018. Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen perusteet. Hengityksen patofysiologiaa. Duodecim.
7. Terveyskylä. 2020. Sydämen rakenne ja toiminta. Verenkierto. https://www.terveyskyla.fi/sydansairaudet/tietoa/sydämen-rakenne-ja-toiminta/verenkierto