Hengitysharjoitukset - oikotie onneen?
Hengityksestä ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta puhutaan paljon. Hengitysharjoituksia tarjotaan vastaukseksi useampaan haasteeseen, jolloin vastarinta voi nousta jo kun ne mainitaan. Muistutus hengittämisestä voi alkaa ärsyttämään. Ymmärrettävästi.
Palautumiseen ja vireystilan säätelyyn liittyvät teemat ovat saavuttaneet yhä useamman. Tietoiseen läsnäoloon tarjotaan runsaasti palveluita aina ryhmistä verkkokursseihin. Yhä useampi puhuu hermoston tasapainosta ja ylivireyden säätelystä sekä tarjoaa keinoja niihin. Nopea apu ymmärrettävästi houkuttelee, kun olo on hankala ja toivoo nopeaa helpotusta.
Onko nopeassa avussa helppouden ansa? Toive nopeasta ongelmasta eroon pääsemisestä voi ohjata kokeilemaan yksittäisiä harjoitteita ja pettymys voi olla suuri, jos tuloksia ei synny heti. Se voi ruokkia epäonnistumisen tai huonommuuden tunnetta, mikä edelleen heikentää huonoa oloa. Apukeinot ovat aina lopulta yksilöllinen sekoitus, vaikka oire tai koettu haaste sinällään ovat samankaltaisia.
Keholliset oireet ja esimerkiksi epätasapainoinen hengitys voivat heijastaa yksilön olotilaa ja kokemusmaailmaa monin eri tavoin. Epätasapainoinen hengitys tai jatkuva ylivireys voivat heijastaa monia eri kerroksia itsestä, omista ajattelu- ja toimintamalleista. Tarve painaa kaasua kuormittavassa hetkessä on saattanut olla tarpeellinen keino selviytyä. Tähän päälle liimattu hengitysharjoitus voi olla tekohengitystä ja yksi suoritus arjessa lisää.
Yksittäinen harjoite ulkoa otettuna ja "kylmiltään" harvoin tarjoaa sitä nopeaa helpotusta. Itsen kanssa olemista, pysähtymistä oman kehon äärelle harvoin voi suorittaa tai nopeuttaa. Ulkoiseksi tai pinnalliseksi jäävä ohje, neuvo tai ohjaus ei aina tavoita meidän aitoa kokemusmaailmaamme. Meillä voi olla pelkoa tai epätietoisuutta siitä, mistä keholliset oireet johtuvat. Yhdessä terveyden huollon ammattilaisen kanssa voi olla mahdollista löytää rauhaa ja luottamus siihen, että mitään hätää ei ole.
Hengitys on hyvin sensitiivistä ja yksilöllistä. Sama mielikuvat eivät aina palvele kaikkia meitä. Kielikuvat voivat pahentaa oloa, jos ne tuntuvat vierailta tai vievät liian kauas omasta kehosta. Ammattilaisen avulla on mahdollista tutustua omaan hengitykseen turvallisesti nykyhetkeen maadoittumalla. Vastuullinen ammattilainen on myös asettunut ensin oman kehollisuutensa ja hengityksensä äärelle.
Olet ehkä joskus pidättänyt itkua tai purrut muuten hammasta. Tuntenut, miten tunne tuntuu ehkä värinänä kaulalla ja kasvoilla tai paineena päässä, kyyneliä joutuu jo nieleskellä. Tilanteessa ei tunnu siltä, että haluat antaa itkun tulla. Itket mieluummin kun pääset kotiin, olet yksin tai läheisen halauksessa. Myös hengityksen pidättäminen voi tarjota turvaa, auttaa pitämään itseä kasassa tai tukea tarvetta piilottaa jotain myös itseltään. Oman hengityksen havainnointi ja siihen kietoutuvien kokemusten tunnistaminen saa viedä aikaa.
Hengitysrytmimme muuttuu luonnollisesti osana arjen toimintaa. Se kiihtyy vastaamaan toiminnan tarpeita tai tunnekokemukseen liittyen. Se on normaalia. Välillisesti hengityksen kautta voimme vaikuttaa rauhoittavasti, koska uloshengitys aktivoi parasympaattista hermostoa. Taikasana on välillisesti.
Hermostoa ei voi käskyttää. Hengitys ei ole sähäkkä vaihdekeppi, vaikka hermoston kaasusta ja jarrusta puhutaankin. Sääteleminen on huomattavasti hienovaraisempaa. Ensimmäisillä kerroilla riittää, kun havaitsee "okei, nyt reagoin ja hengitys on pinnallista." Kun kaasu on pohjassa, äkkijarrutus tai täyspysähdys voivat olla liian nopeita ja rajuja. Jarruttelua voi aloittaa huokaillen. Siten ehditään mukaan kokemaan mitä tapahtuu ja seuraamaan "maisemia".
Hengitysharjoitukset voivat myös lisätä alkuun ahdistuneisuuden tai paniikin kokemusta. Moni kuvaa, että ne vievät liian nopeasti siihen kokemukseen, jossa hengitys on psykosomaattisena oireena ollut isossa osassa ja yhdistyy esimerkiksi paniikkikohtaukseen. Käytetyt mielikuvat voivat jossain tapauksissa viedä yhä kauemmaksi omasta kehosta ja lisätä poissaolevuutta. Joskus virtaavien pilvien tai jokien sijaan voi kaivata kokemusta tukevasta maasta jalkojen tai istuinluiden alla.
Muilla tavoilla nykyhetkeen, tilaan ja alustaan maadottuminen voivat edistää turvallisuuden tunnetta suhteessa oman hengityksen havainnointiin ja sitä kautta myöhemmin itsensä rauhoittamisen keinoin myös sen tasaantumiseen. Hengityksen vapautuminen luonnolliseen tilaan voi mahdollistua näin epäsuorasti, varsinaisten "harjoituksien" sijaan.
Asiakkaiden jakamat kokemukset ovat herättäneet minussa pohdintaa siitä, että toimivatko varsinaiset "hengitysharjoitukset" vasta kun oman hengityksen äärelle asettuminen on tutumpaa ja eikä se herätä epämukavia tuntemuksia? Näen psykofyysisen fysioterapian prosessimaisena kuntoutumisena. Kokemuksellinen oppiminen mahdollistaa nimenomaan sen syvemmän ymmärryksen ja oivalluksen syntymisen, jolloin "harjoitteet" eivät ole lopulta suoritus vaan luonnollinen osa arjen toimintaa
Oma tapa voi löytyä havainnoiden ja kokeillen. Suoraviivaisen kahdeksan-sisään-neljä-ulos-tekniikan sijaan voidaan pohtia ylipäätään sitä, mikä juuri minua rauhoittaa? Onko minun helppo hengittää sisään tai antaa ilman virrata ulos? Mikä tukee vapaata virtaavaa hengitystäni? Ammattilaisen kanssa on mahdollista asettua hankalan äärelle. Kuten kaikkien uusien asioiden kanssa, uuteen tutustuminen voi ottaa hetken aikaa. Oman hengityksen havainnointia voi tehdä osana arkea ja erilaisia tilanteita.
Tällä kurssilla ei ole deadlinea eikä mitään arviointia tarvitse läpäistä. Kiire ei ole, eikä valmiiksi tarvitse tulla. Yksi asia kerrallaan on aikaa havainnoida ja omaksua. Kokemuksellinen oppiminen mahdollistaa aidosti itsen kuulemisen.
Teksti julkaistu alunperin kahdessa osassa Saraste klinikan blogissa 09/2024.